Runot VI 1966-73
HELSINGIN AIKA:
11.9.66
Syksy ja kaupunki
sen turvallinen epävarmuus
Toiset ystävät lähellä
toiset kaukana
ja toiset...
Kuin kostea lepattava sadetuuli
siellä täällä
joka on sama vain kerran
jokaisena hetkenä
ja kuitenkin on aina
jokaisessa kellertyneessä lehdessä.
Eikä mikään ole poissa.
Minä tulen ja menen
kaiken tämän keskellä
ihmetellen
minne sateenvarjoni on kadonnut. [> Ks. 9.10.66]
......
KAIKKI TARPEETON ON TARPEETONTA
Kaikki tärkeä on lähellä
ja sitten taas lipuu hetkeksi kauas
taas palatakseen
kerran jokaisena sopivana hetkenä
tänne kauas
ja sitten taas
ja kauas aina tänne
tarpeettomiin kellertyneisiin lehtiin
KAIKKI TÄRKEÄ ON TÄRKEÄÄ
KAIKKI TÄRKEÄ ON TARPEETONTA
Tavanomaiset kurjet ovat lentäneet
tavanomaisten kellertävien ja punertavien
syksyisten lehtimetsien yli
myötätuulessa johonkin suuntaan.
Autojen sateenvarjojen ja aaltojen
etääntyvä ja palaava liike
kiertävät nousevat ja laskevat mainosvalot
heiluvan tyhjän pyykkinuoran värinä tuulessa
(valtameri,) tuuli joka palaa ja lähenee
tavanomaiset kuunkierrot
nousu- ja laskuvesi
lepattavat sekunnit mainosvalot
etenevät ja lähenevät askelparit
sateen tasainen ropina
tippuvat vesipisarat
seisova hahmo
seisovat hahmot kylmässä
sateessa tuulessa ja auringossa
seisovat hahmot jossain
- missä tahansa -
[pullon tasainen tai epätasainen
nouseva ja laskeva liike vedessä]
auringossa kylmässä tuulessa yössä
yössä tai auringossa,
sateessa ja poissa
siellä täällä
aina seisovien ja liikkuvien hahmojen keskellä.
Suuri todennäköisyys
sydän jyskyttää
kivitalon kolmannen kerroksen portaissa
vaikka et soittaisikaan ovikelloa
nähdäksesi mitkä tahansa kasvot
vieraat tai tutut
kellon samantekevä tikitys
Kaikkien niiden ohikulkevien
ja taaksejäävien kellojen
samankaltainen tikitys
minkä tahansa kadun varrella
savuava palava mopedi
liikenne
tai pysäköityjen autojonojen täyttämät
hiljaiset kadut
jotka kenties salaavat tärkeää merkitystään.
starttipistoolin laukaus
10000 metrin juoksun alkamisen merkiksi
palaaminen maaliin
jatkaminen
ja yliastutun heiton uusiminen
ohiastuminen
ohijuokseminen ja jälleen ohijuokseminen
läheltä ja kaukaa suoritetut ponnistukset
merkitsevät pisteet tarpeettomat virheet
ja samantekevä lopputulos
joka ei ole samantekevä
KAIKKI TARPEETON ON TÄRKEÄÄ
ja kaikki se on lähellä jotain
joka on poissa
kaukana kaikesta siitä
mikä on sille tarpeetonta
kunnes kaikki taas palautuu hetkeksi
hyvin lähelle
kuin nenälle pudonnut sormi
ystävällinen pisara
tai syksyn lehtien punainen suudelma
niin lähellä
niin lähellä.
9.10.66
Vihreät niityt
violettien peltojen ympäröiminä.
Violetit ja vihreät pellot
keltaisten koivukujien ympäröiminä.
Katajapensaat
käärittyinä kuolleisiin ruskeisiin saniaisiin.
Kivet ja sammalet
peittyneinä kuolleisiin kellanruskeisiin lehtiin.
Keltaiset lehdet
peittyneinä putoilevien keltaisten lehtien alle.
Metsä - sumuun eksyneenä
mäet, rinteet, mäenrinteet
ja sumuverhoiset koivikkorinteet.
Laaksoihin pysähtynyt raskas ilma
Kuopat sadeveden täyttäminä.
Linnut - vapaina lähtemään.
24.12.66 - Joulu kotona [ks. sävellys]
ta datta dam
ta dam dam
kolme sinivalkoista kynttilää
kaksi sinistä kynttilää
kaksi oranssinväristä kynttilää
yksi sininen kynttilä
kaksi valkoista kynttilää
kaksi pitkää sinistä kynttilää
violetti ja sininen kynttilä
keltainen kynttilä
kaksi vaaleansinistä kynttilää
kaksi puoliksi palanutta sinivalkoista kynttilää
kaksi violettia lyhyttä kynttilää
taitaa tulla joulu
pakkasaurinko
vesirieskan leivonta
huurteiset puut
karjalanpiirakat
mykykeitto
tortut ja joulukortit
joulutodistus
liukumäen jäädyttäminen
filmit kesäisistä järvistä
joulujamit [tänä iltana] poikien kanssa
paksu vihreä hautakynttilä laatikossa
lasisia kynttilänjalkoja
puusta sorvattuja kynttilänjalkoja
peltisiä kynttilänjalkoja
perhosenmuotoiset kynttilänjalat seinällä (pellistä)
kirjoituskone (rautaa)
messinkisiä kynttilänjalkoja
porkkanalaatikkoa
maalaukset seinillä
joulujännärit (neljä luettua)
Straussin valssi radiosta
joulujännärit (kolme lukematonta)
hartiahuovat tuolilla
huopa oven edessä
matot sängynpeitteet tuolienpeitteet
kaapinverhot joululahjapaketit
kukkien paljous
pöytäliinat kaulaliinat tyynyt
maalaukset seinillä valokuvat
asiakirjat uuni tuolit
kynät laskukoneet tuhkakupit
tupakat vaatteet peilit
hatut sukat käsineet kengät 1
lämpömittari ilmanpainemittari soittorasia
lehdet silmälasit liitinkoneet päivyrit
lamput kirjeet viivottimet
televisio luodikot haulikot pistooli
pokaalit liput vaakunat kompassi puukot
poronsarvet pöydät kynänterottimet kumit mustepullot
kolme violettia palanutta kynttilää kaapin päällä
ta dam dam
uuni ikkunat öljylamppu kontti laskukone
salkut sängyt kiulu olkipukki kauneudenhoitovälineet
puvut takit kassit
nimet jotka siirtyvät tähän...
9.1.1967
Elämä on nykyään kummallista:
En tunne mitään,
en näe mitään,
en kuule mitään
ja kuitenkin koen tämän kaiken
saamatta mistään kiinni.
Alan jo hyväksyä sen,
etten tavoita itseäni koskaan.
Vaivun taas
näihin onnellisiin, pinnallisiin keskusteluihin
ihmisten kanssa
pyrkimättä minnekään,
pyrkien leivän ansaitsemiseen
kertomalla tuttavistani
- tullakseni itse hyväksytyksi tuttavaksi
pyrkien kertomaan taidoistani
- tullakseni hyväksytyksi ansaitsemaan leipääni
ja yhä lähestyy se päivä, jolloin...
tulen pettämään kaikki
valmistamatta heitä siihen.
Kuinka monta vuosituhatta
Kuulinkaan olevan takanani...
Kummallista tämä minun nykyinen elämäni,
joka ei usko erehdysten olemassaoloon.
3.5.67
Tähti joka keinuu...
Tämän päivän rauha,
tämän yön kirkkaus -
sen vapinan, sen kauhun
minänkin sulautumisen jälkeen.
rauhalliset hitaat tyynet kuviot
jokaisessa ajatuksessa,
sanassa ja teossa.
Kaikki portit ovat auki
ja anteeksi antava vesi
huuhtoo kierrellen kaikki käytävät,
puutarhan nurkat
- peittäen kaiken
palatakseen.
Kaikki on avoinna.
Rauhallinen veden solina
hyväksyvästi
toimittaessaan loputonta tehtäväänsä.
Taulu seinällä on
seinäkello käy
tuuli - niin hyväilevä, läheinen -
vapaasti kierrellessään huoneesta toiseen.
hämmästyneet uteliaat linnut laskeutuvat
lähemmäksi ja lähemmäksi.
Ja yhtäkkiä me kaikki olemme siellä
- me kaikki -
kukkivina,
hämmästyksestä värisevinä metsätähtinä
tuulen ja veden väreilevässä kehdossa.
- me kaikki -
iltatuulessa lehdet väristen.
Me kasvamme kaikesta siitä
mikä on siellä
mikä tulee sinne.
Me sulatamme itseemme
kaiken unohtuneen
ja unohtumattoman
kaikki auttavat ja ottavat kädet
kaiken ulkopuolisen
sisään tunkeutuvan ja pois virtaavan.
Me kukimme myös tappavasta,
hedelmättömyyttä itkevästä vedestä.
kaikki on siellä:
Pelolla on koti
tuskalla on koti
rakkaudella on koti
- meidän maailmamme.
Muistojen vääryys ja oikeudenmukaisuus
lähestyvät ja koskettavat varovasti toisiaan.
Toiveet ja pettymykset kulkevat yhteistä tietä,
joka erehtymättömästi johtaa kaikkialle
rauhallisena kaareillen,
katsellen hiljaisuutta,
kuunnellen tätä kirkasta valkeaa hetkeä,
kun metsätähdet yhtyvät kimpuksi
ja soluvat hiljalleen virran mukana ulos
missä me kaikki olemme
taas onnellisuutta itkevän joen mukana
palataksemme sinne
missä aina olemme olleet
- kaikkeuteen -
kuulemaan ja kertomaan rakkaudesta
joka on voima.
26.6.67
Miten on mahdollista,
että sinä yleensä olet osallisena
toisten ihmisten riennoissa?
......
Sinä, jossa ei ole enää mitään luovaa,
koska haluat luoda,
vaikka et aikoihin
ole ottanut vastaan
mitään.
Sydämesi jyskyttää -
sinä selittäjä, valitsija, hyväksyjä.
Olet taas täynnä omaa itseäsi.
Sinua ei kiinnosta mikään muu
kuin oma elämäsi.
Juuri siksi
kadut ovat niin tyhjiä
ja polttavia.
11.07.1967 [Caxtonilla tietosanakirjan myyntityössä]
pandaa pannaan otetaan pandaa
pandaa otetaan
ja sitten pannaan pandaa päähän tai pannuun
tiedättekö että mitä minä tiedän että teen
jos tiedätte
mitä minä eilen ja nyt pannuni kanssa
kun vaihdoin vaihtopääni vaahtopäähän
skladamps
setti diili kitti rentti hausi orderi
ja tiedättekö senkin kesälesket kukkakaalimaassa
joka jyrkän vasemman takana
satanen lasissa ja humps
sitten skladamps räiskis ja huh huh
ja sitten hetken hiljaisuus
jonka jälkeen esille rukousnauha
ja sitten pannaan pandaa päähän
ja tehdään työ
auringonlaskusta auringonnousuun
ja kustaan lasiin laskusta nousuun
aina pandaan saakka
kunnes party päättyy
ja sammunut kaarti laskee rahansa
vanhalla hovissa krouvissa tai grillissä
eikä mitään suuria seteleitä
vaikka tuhansia
ja sitten
tiedättekö mitä minä ja sinä ja sinä ja
tis + tis + nus
TEAMWORK MUST BRING RESULTS:
huh huh huh huh huh huh huhhuh
huh huh huh huh huh huhhuhhuh
HUUUUUUUHHHH
tiedättekö olenko tehnyt tätä aikaisemmin?
jos sen lisäksi pandaa
niin tiedättekö mitä silloin
jos tiedätte jo että yritys ja erehdys
ja soitto hyvässä hausissa hyvään hausiin
hyvään aikaan
ennen ja jälkeen kello kymmentä
ja sitten otetaan taas
tiedättekö mitä panda tekee
kun se nousee tai kiipeää kupoliin
ja mitä minä silloin
kun sinä istut siinä ja panda siinä
minä teen sen ensi kerralla
ensi viikolla meillä on suuri
ja seuraavalla viikolla vielä suurempi
mikäli kaikki menee hyvin
kuten on mahdollista
ja sitä sattuu aina hiljaisuudenkin keskellä
oli sitten loma tai työ
tai loma hiljaisuuteen työn keskellä
missä vain musiikki
ja sitten sade ja sitten musiikki
taas vähän kauempana auringossa
tai jossain vielä kauempana
nykyisten setelien takana
sillä kaikki ne ovat erikseen
jos haluaa pitää toista parempana kuin toista
eli soittoa parempana kuin viinaa,
viinaa parempana kuin laulua
- ellei niitä välttämättä halua yhdistää zenistien lailla
jos haluaa aloittaa ja lopettaa samalla kertaa
ennen kuin on tehnyt kumpaakaan
pandan kera tai ilman
tai tiennyt mitä minä
kun ilta pimenee ja sinä ja sinä
ja ne kaikki ujot tähkäpäät,
ensikertalaiset, moralistit toimittajat
toimistot huoneistot
kirjahyllyt ja toiminta
suuret ajatukset suuret lupaukset
suuret haaveet ja anteeksipyynnöt
totuuden tai skladampsin paljastumisen jälkeen
tiedättekö sen että aika
- tuo reumatismikeuhkoinen huolimaton vanha akka -
sammahtaa kello kaksi
ja sitten neljältä töihin
tai aamulla duuniin ja illalla himaan
ja aamulla duuniin ja illalla himaan
ja aamulla duuniin ja illalla himaan
ja aamulla duuniin
ja sitten tilit vaimolle jos on,
jos ei ole niin
illalla duuniin ja aamulla himaan
ja taas aamulla duuniin
ja illalla ja aamulla
ja sitten tiedättekö mitä minä ja panda
kun keskustelemme jos olisi auto
ja se mistä yleisesti keskustellaan
kun vanhat ja viisaat toteavat
että yritys voi tuoda erehdyksen
ja siinä kaikki...
Siellä me emme olleet
koska olimme mukana
missä tämä kaikki tapahtui.
Tiedättekö mitä se oli
millaista oli skladamps?
Silloin se vasta oli
viidenkympin arvoinen
kesä.
17.9.67
En osaa hoidella raha-asioita...
Aion myydä yhden kitaran.
Minulle jää kaksi kitaraa.
Ja huomenna on levytys.
Illalla soitan KSO:ssa.
Ylihuomenna menen laulutunneille rva Liinpään luokse.
Annan kitaratunteja Tuulalle.
Tiistaina alkaa Kinnusen estetiikan proseminaari.
Siellä on esitelmä
statistiikan käytöstä kirjallisuuden tutkimuksessa.
Päivät ovat kuumia ja yöt kylmiä.
Johanssonin Requiem meni levytykseen.
Se tietää lisää rahaa.
Aion ostaa uuden vahvistinlaitteen.
Harri antaa siinä neuvoja.
Ostan joko Ampegin tai Fenderin.
Kohta menen katsomaan filmin Accident.
Ikkuna on auki.
Ovi on auki.
Radio on kiinni.
Suuni on kiinni.
En voi syödä munkkia nuolaisematta huuliani.
...
On keksitty konetekniikan huippu:
kone, joka sammuttaa itse itsensä
heti kun sen panee käyntiin.
......
Minulla on nauhalla Les Paulin "Whispering"
ja Beatlesien "All You need is Love".
Kohta lähden elokuviin.
Sammutan valot.
Ja elokuvissa sammutetaan valot.
Sitten minä palaan ja sytytän valot
ja sammutan ja menen nukkumaan.
Ja niin päättyy jakso,
jonka nimi on
TÄMÄ PÄIVÄ.
25.11.67 VARPUSELLENI
Kun maass on rauha
ja järki jäässä
tititakakutananasutasutisut
ja silmä pyyhitty kuivaks on
viuh viuh viuh.
Tähän tämä runo loppui.
Ja joulun alla nyt lapsi talvisäässä
pää märkänä housut jäässä,
PA kun on - PA kun on.
17.2.68 - Matkalla Jyväskylään
Sekoitus tarkoitusta
ja tarkoituksettomuutta
music for instance.
Sekoitus yritystä ja erehdys
eroa ja erottamattomuutta
erillään ja yhdessä.
Olen kyllästynyt
palkkioihin ja rangaistuksiin.
Joskus palkitsen
kun tehdään jotain.
Joskus palkitsen
kun ei tehdä jotain (muuta).
Joskus iloitsen puhumisesta -
siitä että toiset puhuvat.
Joskus rankaisen siitä.
Joskus pidän puhumattomuudesta.
Joskus iloitsen puhumisesta
(minun luvallani esimerkiksi)
vaikka se yleensä sekoittaakin kaiken.
Joskus rankaisen siitä,
kun ei tehdä mitään.
Kaikki riippuu niin monista
tilannetta helpottavista
tai sekoittavista tekijöistä.
Joskus kiitän yhtä.
Joskus rankaisen kaikkia.
Joskus rankaisen yhtä.
Ja muut ovat ainakin
silminnähtävästi helpottuneita
- elleivät aivan kiitollisia.
Sitä paitsi joku ei halua tulla palkituksi
- kieltäen sen arvon.
Silloin palkitsen hänet pakon voimalla.
Joskus joku haluaa saada välttämättä
määräämäni rangaistuksen.
Silloin en näe muuta keinoa kuin
rangaistukseksi olla rankaisematta häntä
- ainakaan hänen haluamallaan tavalla.
Useimmiten rangaistusta ei haluta kärsiä.
Silloin olen onnistunut tehtävässäni.
Joskus en tiedä
ketä rangaistaan...
Se tapahtuu silloin
kun minut halutaan
saada määräämään rangaistus.
Ja siitä hymyillään.
Joskus minä palkitsen,
jotta minun ei vähään aikaan
tarvitsisi rangaista.
Ensin on saatava selville,
mitä joku pitää rangaistuksena
tai palkkiona.
Joskus minua rangaistaan
kieltäytymällä antamastani palkkiosta.
Ja mitä tapahtuu silloin
kun rangaistus ei ole enää rangaistus?
Mitä minun olisi silloin tehtävä?
Kiitettäväkö?
Entäpä sitten,
kun palkkiosta kieltäydytään
ja halutaan rangaistus?
Sitä paitsi sitä pidetään joskus
jopa oikeudenmukaisena.
Joskus sitä halutaan,
koska sitä pidetään epäoikeudenmukaisena.
Palkkio puolestaan:
Joskus sitä pidetään ansaittuna.
Joskus minua vain käytetään hyväksi.
Joskus palkkiota ei haluta:
Joskus sitä ei tarvita
Joskus halutaan näyttää
että sitä ei tarvita.
JOSKUS PALKKIO EI OLE PALKKIO.
Joskus kaikki on samantekevää.
On vain pimenevä ilta.
Ohi maisemien katson hämärtyvää maata,
pakkastaivasta ja lunta,
puhdasta hankea, latuja, teitä.
Jokaisessa rankaisussa
tunnustan hävinneeni.
Jokaisessa kiitoksessa
on takana petos.
Toisaalta: Jotta minä kiittäisin.
Toisaalta: Jotta voisin kiittää uudelleen.
Kiittäminen on minulle
Vaivaton, halpa ratkaisu
Ja muille -
OMITUISTA ETTÄ SE ILAHDUTTAA KAIKKIA.
"Muistan puiston kaunehimman..."
[25.11.13: Voisiko runo olla muistuma Vapaaniemen koulun tuurauksista, jotka kalenterin mukaan olivat ainakin maaliskuussa. Ehkä kävin siellä perjantaisin jo helmikuussa.]
25.5.69 - I Helluntaipäivä
Täällä me eletään
hankitaan leipää
ja parannetaan maailmaa
(tai) huononnetaan sitä
parannusyrityksillämme
ja nauramme toisille
paremmille parantajille
huonoille parantamisyrityksille ja
hyville parantamisyrityksille
käännämme selkämme,
sillä itse asiassa
emme toivo maailman parantumista
jostain objektiivisesta näkökulmasta käsin,
vaan toivomme maailman muuttuvan
meidän mielemme mukaiseksi.
Vain hyvät voivat toivoa
muiden tulevan kaltaisikseen
ja pääsevän osallisiksi
taivasten ja kärsimysten valtakunnasta.
24.6.69? - Juhannuksen tienoilla:
ÄLÄKÄ KÄÄNNÄ SELKÄÄSI PUOLEEMME
SINÄ JOKA OLET MAASSA
ANNA MEILLE MAASI
JA RAUHASI.
SUS SIUNATKOON MEITÄ
JA OLKOON MEILLE ARMELIAS
KUTEN ISÄ MEIDÄN
KÄÄNTÄKÖÖN SELKÄNSÄ
NIIDEN PUOLEEN
NIINKUIN MEKIN VARJELEMME VOIMAA.
(??.6.1969) - Juhannuksen jälkeinen sunnuntai
Meidän käärme-isämme
joka olet puussa ja maassa
pyyhitty olkoon sinun pyhä pyhättösi
tulkoon sinun voimasi ja kaikusi.
Äläkä käännä selkääsi
puoleemme.
Tapahtukoon sinun (puusi) putoaminen
niin maassa kuin myös puussa.
Valaise kielesi meille
ja ole oksalla
jossa sinun paikkasi on
taivaan ja maan välillä.
Anna meille meidän iltamme
yömme aamumme
ja seuraavan päivän valkea omena.
Anna meille meidän velkamme ja voimamme
niin kuin mekin -
jokapäiväinen anteeksianto
kunnia ja
kaiken iankaikkisesti anteeksi rikkomukset
niille jotka käärmettä vastaan
joka päivä iankaikkisesti velkaantuvat.
Äläkä päästä meitä puuhun vaan
vie meidät kiven luo
pahasta kiusauksesta.
Sillä sinun on puu ja maa
käärme kivi ja sana
joka kääntyy puoleemme
selkä ylöspäin
sormi valtakunnan kivellä
iankaikkisesti amen.
-----
Herra
Sinun jumaliasi me kaikki olemme
niin kuin myös meidän vuorellemme
astui alas laaksoon
epätodelliseen etäisyyteen asti
halki elonkorjuupetojen
buddha suussaan
päättäneenä vakaasti
ilmaista itseään saniaisilla
hämmentymättä
pihlajanmarjoilla
tarkkailematta itseään
ulkopuolelta käsin
käsillään
hämmentämättä
ulkopuolisten tarkkailevia ajatuksia
marjoista ja saniaisista.
Marja sinun ajatuksistasi.
Käsittämättä
kuinka käsitöntämä
kaikki oli.
23.4.71
Naura sana itkeviä tekojasi
jotka eivät (?)
Älä tee itkeviä sanoja
jotka nauravat kuitenkin
Naura sana itkeviä tekojasi
aamujen kalenterissa
Itke teko sanattomia tekojasi
ja ole sanaton.
Kiitetty olkoon sanaton teko
joka nauraa
Mene nauru tekojesi aamuun
joka sana
Sanaton olkoon tekojesi aamu
joka itkee (kuin lilja)
Ketojesi kiitos sinä sanaton aamu
Teoistasi.
Kiitetty sana joka itkee
Sana meidän joka olet meidän
Ole armollinen
meidän kiittää
Kiitetty suo ettei
Kun kerta meidän
on isiemme
ettei meitä
armollinen
Sana sinunkin on kuulas
Ettei meitä kiittää
Tekojesi tähden mene
Ellei meiltä sanasi
Lennä sana kotiin
kaksineuvoiseen maailmaan
Tule rakastettu mieli
sanan johdatukseen
Kätemme työt
Jotka tasapainottavat
tien? kysymyksen? meidät?
Kysymys
johda tiettemme tasapainoon
Paina tiesi meidän työhömme
ja anna meidän tasoittua
ettemme sanoittaisi
puoliväliin kysymystä
vaan tekisimme
tiemme valmiiksi
Älä anna meille
työtöntä tietä
Äläkä sano
miten nauru johdattaa
ettemme eksyisi.
Ole luonamme
päivän työ
ettemme väsyisi.
Väsy ilta
Nuku tie
sillä kysymys valvoo
sillä maa
vetää sitä puoleensa
ja tähdet
tasapainottavat yön.
Nuku tie
sillä äitisi valvoo
puolestasi.
Kaikki sulkeutuu puolestasi
jos elät - tietysti
Väsy maa.
Nuku tie.
Äitisi tasapaino
johdattaa.
17.12.71
...Minun geneettinen koodini valvoo.
Minun kuolematon karmani on.
Minun rakentava mieleni
kokoaa jätteitä
rakentaakseen niistä
uuden jätemaailman,
jätemaan jätekansan
jäteuskonnon
rappiotaivaan.
Mustat koodipisteet silmissäni
minä suunnistan
kohti yötä ja aamua.
Joku päivä se vielä valkenee.
17.1. - 19.3.73 (Päätin kerran kokeilla, tulisiko minusta iskelmänikkaria. Se jäi elämäni ainoaksi iskelmäyritykseksi. Uskoin kerta yrittämällä, että se on muiden touhua - ei minun:)
Tahdon luokses tulla
kun parempaa ei paikkaa mulla
liene varmaan.
Luona armaan
saan mä rauhan
jätän arjen karvaan.
Tahdon luokses tulla vaan.
Tahdon luokses tulla.
Kai lämpöä nyt riittää sulla
antaa mulle
kunnes aamuhetken tullen
sanon: Rakkaimpani kuule,
tahdon luokses tulla taas.
Päivä taas kun koittaa
arkihuolet minut voittaa.
Vihaan, pelkään,
(vaadin, alistun)
annan lupausteni lentää.
Sitten jää vain hiljaisuus.
Tahdon luokses tulla.
Vain sylistäsi löydän sen
rakkauden.
Siksi yhä uudelleen
kuiskaan sulle totuuden:
Tahdon sinuun löytää tien,
muuten rauhaa saa mä en...
13.5.73 - KUN MERI KOHDISTAA SANANSA KUULIJOILLEEN.
Kun meri kohdistaa sanansa kuulijoilleen
ei heiltä mitään puutu
kun se antaa puheenvuoron tulijoille
ei mitään
ei mitään.
Kun laiva joutuu tuuliajolle
liimautuvat katseet ruutuun
kun taas nousee vuorovesi kallioille
ei mitään
ei mitään
mikä merkitsisi ratkaisua
tämän puoleiselle elämälle.
Vesi virtaa taivaansiltaa
- ei mitään multa puutu.
Te Suomen uljaat nuoret miehet
ei teiltä mitään puutu.
Kun yö laskee meren aavan laitamille
ei mitään
ei mitään.
On kuin ei mitään -
ei se mitään.
13.5.73 (Vrt. 16.-17.1.73 & 7.11.65)
Minä kuulen maailman
kaipaavan sanoja hiljaa.
Minä kuulen
kuinka kaikki sanat
tulevat lähelle minua
sanoen ja hiljeten
kaikkeudesta kaikkeuteen
nykyisten iltojeni hehkuvina päivinä.
Ne ovat lähellä
ja minä kuulen
kun ne nuuhkivat minua
ja minä ymmärrän
hiljaa kuin valmistautuva sävel
kevät ja kesä.
Minä kuulen
ihmisen puhuvan sanoja.
Minä kuulen
kuinka kuka tahansa
on lähellä minua
häipyen ja palaten
avaruudesta avaruuteen
keväisen sunnuntain
kirkkaana aamuna.
He ovat lähellä
ja minä kuulen
kun he puhuvat sanoja
ja minä kuulen hiljaisena
kuin todennäköinen ruusu
aurinko/sade
ja kuu.
Minä kuulen
ihmisten kaipaavan sanoja hiljaa.
Minä kuulen,
kuinka kaikki sanat
tulevat lähelle minua
sanoen ja hiljeten
kaikkeudesta kaikkeuteen
nykyisten aamujeni
sateisina/hehkuvina päivinä.
Sanat ovat lähellä minua
ja minä kuulen
kun sanat tulevat minulle
häipyen ja palaten
kuin sävel
kesä ja puu.*
[* Ne ovat lähellä
ja minä kuulen,
kun ne nuuhkivat minua
ja minä ymmärrän hiljaa
kuin sävel
kesä
ja puu.]
Minä kuulen ihmisen soittavan.
Minä kuulen
kuinka kaikki voisivat
olla lähellä toisiaan
toukokuun päivän
hämärtyneenä iltana
etääntyen ja lähestyen
kuin sähköpianon ääni
viileänä kesäiltana,
kesäinen ruusu, aurinko ja puu
syksyinen sade, hämäryys ja yö
talvinen uni, kaamos ja työ.
Minä kuulen etääntyviä ääniä
jotka kuuluvat maailmaan
jotka ovat lähellä minua.
Niin lähellä ne ovat
että on hyvä olla
kuin ruusulla, kivellä ja suulla,
kun kivi puhuu kuin ruusu.
Ja maailma on lähellä minua
tämän toukokuun yön savuisessa salissa
löytyen ja kadoten
kuin aamu, ilta ja yö
kuin savu, sävel ja tehty työ.
Minä kuulen
kuinka ihmiset
tekevät tehtyjä ja tekemättömiä tekoja
vaihtaen ne uusiksi teoiksi
joiden tekeminen tapahtuu nyt
tai siirtyy tulevaisuuteen
tai jotka toistuvat
tai jäävät toistumatta.
Kuitenkin kieli
joka kertoo näistä teoista
on aina sama.
Sanat ovat lähellä minua
Sanat tulevat minulle
Sanat lähtevät minusta
häipyen ja palaten
kunnes
16.-17.5.73 klo 04.20
Tässä arkipäivän elämässä
minä elän arkipäivän aamua,
jolloin suuri joukko ihmisiä herää
ja valmistautuu menemään työhönsä,
kun minä valmistaudun
menemään nukkumaan
ilman omantunnon ongelmia.
Sillä minulla ei ole
kesämökkiä, puutarhaa
eikä lapsirikasta perhettä,
ei osaketta, ei purjevenettä
eikä väritelevisiota.
En ole säästäjätyyppi
enkä säestäjätyyppi.
Minä tulen ja menen
kuin itse tahdon
ja kuinka Luoja sen suo
ja maailma...
23.5.73 ja risat.
Ihmiset elävät samaan aikaan eri fiiliksissä.
Nyt soi buusterikitara.
Kuuntelen vielä hetken
ja menen sitten nukkumaan.
"Mun kanteleeni kauniimmin",
ja kerran viel pojat,
Mun kanteleeni vielä kauniimmin
ja Ritun kanssa on kiva elää.
Ja toisilla on puolivuotinen apuraha.
Ei se mitään.
Minä sen kun vain kuuntelen nauhaa
Ja mietin,
kuka tämän maailman parantaa,
jos en minä.
Nyt tuli akustinen kitara
ja ilmeetön nainen katsoo seinältä (Fenix‑lintu)
Mutta minä otan pienet
ja nukahdan kamariin.
Sävel on D‑duuri,
vaikka hiillos sammuu.
3.9.73
Muusikon maailma on usein
kaukana yhteiskunnallisista ongelmista
koska muusikot näkevät
vain omat ongelmansa
tietämättä niitä yhteiskunnallisiksi.
Aika on täyttynyt
nähdä yhteiskunta ongelmallisena
kaiken ekstaasin ja kilpailun keskellä.
Huomata, että mikään
edellä mainittu propositio
ei sulje toistaan pois,
joten teksti ei itse asiassa
sano yhtään mitään.
Ei ole mitään sanottavaa
toisten puhuessa ajan täyttymisestä.
Aloitan kampanjan valtion tuen saamiseksi
viihde‑ ja tanssimusiikille,
joka sekin ehkä edesauttaa
tätä logiikan sekasotkun syntymistä,
joka pakottaisi yhteiskunnan huomaamaan,
että kaikki on joskus
rakennettava uudelle pohjalle.
Ihmiset enimmäkseen toimivat kuin robotit
itse sitä kuitenkaan huomaamatta.
Minäkin kirjoitan konemaisesti
yli 20 vuotta sitten opitulla tavalla.
VAIN ASIAT OVAT VAIHTUNEET
‑ kellä on kellä ei.
Voi maailma,
käännä katseesi puoleesi
opi näkemään itsesi
ja anna itsellesi
jokapäiväinen sähköshokkisi
jotta lakkaisit ihailemasta
mitään, ketään,
jotta välttyisit
paranoidisilta harha-aistimuksiltasi
piintyneistä harhamielteistäsi
pettymystä tuottavilta harha-kuvitelmiltasi
henkisiltä harhanäyiltäsi
ja vuosituhantisista harha-askeleistasi
historian fiksaamilla harhapoluilla.
Voi maailma
käännä korvasi sisällesi
opi kuulemaan itseäsi, itkujasi
ja ota itseltäsi jokaöiset päiväunesi
jotta lakkaisit halveksimasta mitään,
tuomitsemasta ketään,
jotta välttyisit
historian fiksaamilta harhapoluilta.
12.9.73 syyskuisena tiistaina.
Joku päivä alan kirjoittaa siitä
mitä tapahtuu todella...
Sitä ennen:
lukujärjestys
tupakkalakko
laihdutuskuuri
päämäärä.
......
Haluaisin harjoitella soittamista,
mietiskelemistä.
Joka päivä on tehtävä jotain sellaista
joka saa osakseen kaikkien hyväksymisen.
Sen jälkeen aloitamme
kaiken uudelleen alusta.
Tasoissa ollaan.
Tässä tilassa tapahtuu koko ajan paljon;
Sadattuhannet motiivit ja reaktiot
ärsyttävät sekä lamaannuttavat.
Tapahtumat
tuikkivat lävitseni mielikuvitusavaruudestani,
käpertyvät pienimpiin sokkeloihini,
nukahtavat väsymyksestä,
ja jäljelle jäävät vain askelteni jäljet,
joita en tunne,
oman tuoppini jäljet...
EI KUKAAN TIEDÄ.
Niin paljon olen elänyt turhaan,
niin paljon olen sitä turhaan pohtinut.
OI TURHUUKSIEN TURHUUS.
Turhaan olen elänyt turhauttavaa elämää,
jonka ympyröissä toiset pakertavat,
tärkeilevät pienissä
ja toiset suurissa...
On niin vaikea samaistua.
Miksi on niin tärkeää tietää,
mitä keskiverto suomalainen ajattelee.
Yhtä hyvin voisi yhtä hyvin
elää omat ajatusrakennelmansa
yhä rohkeammin,
asettua norsunluutorniin kultarannikolle
kello kaulassa
taustalla susien enkelikuoro.
Tosiasioiden yhdisteleminen
on niin vaikeaa
mutta siitä huolimatta tavallista
epätavallistenkin ihmisryhmien ulkopuolella.
17.11.73. lauantai-ilta.
Olen Havannassa... > Ks. "1973 Kuuba" -dokumentti
[Jatkuu osassa VII: 20.1.74]