1969 Suomen Jazzliitto

(Ilpo Saunion 1971 tekemän jazz-tutkimuksen sisällysluettelo?)

S i s ä 1 t ö

JOHDANTO

Jazzinharrastajien osakulttuuri ja sen luonne                                                     sivu 1

Jazzin yhteiskunnallinen arvostus ja jazzin asema musiikinkulutuksessa               sivu 4

Jazzmuusikon taloudellinen asema ja koulutustarve                                           sivu 9

I         JAZZIN HARRASTUS SUOMESSA

Nuorison passiivinen jazzin harrastus                                                               sivu 15

Yhteenveto kuuntelija- ja nuorisotutkimuksista                                                  sivu 25

Nuorison aktiivinen jazzin harrastus                                                                 sivu 27

II         JAZZIN TALOUDELLINEN ASEMA SUOMESSA

Valtion säveltaiteelle antama tuki ja jazzin osuus siitä                                        sivu 31

Valtion ja säätiöiden myöntämät apurahat jazzmuusikoille                                  sivu 32

Yhteenveto jazzin saamasta taloudellisesta tuesta                                             sivu 33

III         JAZZIN ASEMA MAAMME MUSIIKKIKOULUTUKSESSA

Musiikkioppilaitokset                                                                                       sivu 34

Tilapäinen ja kurssiluontoinen koulutus                                                            sivu ?

IV JAZZIN OPETUS EUROOPASSA                                                                    sivu ?

 

-----

Ilpo Saastamoinen:

SUOMEN JAZZLIITTO RY:n POP-MUSIIKKIKOULUTUS JA TUTKIMUS
KOULUTUSTARPEISTA ELO- JOULUKUUSSA 1969.

(Ks. Musiikin Suunta 3/90, ss.16-19 - sis. mahd. tekstikorjaukset)

Popmusiikkikenttä maassamme on laaja. Pelkästään tämän koulutus- ja tutkimus-alueen piiriin kuuluu lähes sata pääasiassa amatööripopyhtyettä eri puolilta Suomea. Näistä 40 yhtyettä on Helsingistä ja noin 50 yhtyettä muualta maasta. Sen lisäksi pelkästään Helsingissä on vähintään 20 ammattilais- tai puoliammattilaisbandia.

Popyhtyeiden kokonaismäärä Suomessa lienee yli 200, mikä merkitsee enemmän kuin tuhatta aktiivisesti soittavaa nuorta, joiden soittotaidon kehittyminen on enimmäkseen itseopiskelun varassa. Täsmällisten numerotietojen antaminen on vaikeaa, koska yhtyeet ovat usein lyhytikäisiä. ne kokevat henkilövaihdoksia ja hajonneiden bändien jäsenet muodostavat edelleen uusia kokoonpanoja.

Popyhtyeet ovat ilmoittaneet soittavansa tavallisesti useita eri musiikkilajeja, ja seuraavat prosenttiluvut ilmaisevat eräänlaista suosituimmuusjärjestystä. Jaottelu on melko ylimalkainen ja tulkinnanvarainen.

 

BLUES 70%            (Cream - Blind Faith, John Mayall, Fleetwood Mac, J. Hendrix,

                             P. Butterfield, Elmor James, B. B. King, Muddy Waters, S. B. Williamson yms.)

POP YLEENSÄ 40%   (Hollies, Beatles, Beach Boys ym.)

POPJAZZ 30%         (Jethro Tull, Blood, Sweat & Tears, Ten Years After, Colosseum, Brian Auger ym.)

SOUL 15%

LISTAMUSIIKKI 15%

JAZZ 10%

ROCK, FOLK-ROCK, COUNTRY-ROCK, COUNTRY & WESTERN,

OMAT SÄVELLYKSET, KOKEILEVA MUSIIKKI

AFRIKKALAISET & ETELÄ-AMERIKKALAISET RYTMIT - kukin alle 10%.

 

KOULUTUSTARVEKYSELY tuo esiin täysin uuden musiikkimaailman, johon maamme nykyisellä musiikinopetuksella on tuskin lainkaan kosketusta. Sointuteoria tarkoittaa tässä yhteydessä jazzissa, popissa ja tanssimusiikissa yleisesti käytettyä amerikkalaista sointumerkintäjärjestelmää, jota sellaisenaan ei opeteta Suomen musiikkioppilaitoksissa. Nuoteista soittaminen puolestaan liittyy erottamattomasti niihin popmusiikin rytmikuvioihin sekä aksentoimis- ja fraseeraustapoihin, jotka ovat tuntemattomia klassilliselle musiikille. Lisäksi voidaan todeta, että esim. kiinnostus jazziin on suurempi kuin sen osuus yhtyeiden ohjelmistoissa.

 

YLEISET TEORIA- YM. TARPEET,.

1) NUOTINLUKU:            erilaiset komppikuviot eri instrumenteilla

2) SOINTUTEORIA:         bluesin sointurunko, sointujen korvaaminen toisilla, sointumerkintätapa, sointukulut, 
                                      jazzsoinnutus.

3) IMPROVISOINTI:         blues, jazz, popjazz, tyyliseikat, soolosoittotekniikka, standardikuviot ja fraseeraus.

4) SOUNDIT:                   kierto, äänten keskinäinen balanssi, kaiun käyttö, eri soittimien soundien etsiminen,
                                      volyymin vähentäminen, elektroniset soundit.

5) INSTRUMENTTIEN JA TEKNILLISTEN LAITTEIDEN TUNTEMUS:
                                      hyvät soitin- ja vahvistinmerkit, niiden hoito ja yleistiedot,
                                      lisälaitteet: kaiut, boosterit yms.

6) LAULU:                       äänissä laulaminen, toisen äänen teko, jakotavat, 
                                      soiton ja laulun samanaikainen hallinta.

7) YHTEISSOITTO:         harjoitusmenetelmät, eri soittimien keskinäiset tehtävät, keskinäinen kuuntelu,
                                    katkojen välttäminen, yksinkertaistaminen.

8) SÄVELLYS JA SOVITUS:  kaikenlaiset muotorakenteet (pienet muodot popmuodot ja uuden musiikin muodot,
                                    avantgarde, ideoiden toteutus, puhaltajien stemmojen kirjoitus.

9) LEVYANALYYSI:          soolojen tutkiminen,  levyltä kirjoittaminen.

10) ESIINTYMISTYYLI:    liikkuminen, yhteishenki, elämäntavat.

11) BÄNDIN MYYNTI, PR-

12) MANAGERI- JA VEROTUSKYSYMYKSET

 

INSTRUMENTTIOPETUSTARVE:

RUMMUT:                  Rumpujen (pop)viritys, hoito, kalvojen löysääminen, rytmien nuoteista luku, erilaiset peruskompit (kaikki tyylit), breakit, nousutahdit, tahtilajivaihtelut, fillien/taustakomppien keskinäinen suhde, musiikin väritys eri kompeilla, balanssi, relax-soitto, svengi, yleinen soittotekniikka, vasen/oikea -käsi-vuorottelu, triolikompit, tremolot, vasemman käden treenaus, bassorummun käyttö, high-hatin ja cymbaalien käyttö, erilaiset kapulat, sormi- ja rannetekniikka.

LAULU:         äänenkäyttö, hengitystekniikka, jakotavat, taukojen laskeminen, jonkin soittimen hallinta, perusteoria sävellajeista yms., vibraatto, "repivä" ulosanti, soul-laulu, intervalliharjoitukset, liikkuva esiintyminen, suomenkielinen blueslaulu, englannin ääntäminen, mikrofonin ja kaiun käyttö.

BASSOKITARA:            yhteistyöskentely rumpujen ja kitaran kanssa, bassokitara-kuviot (rytmiikka ja sävelkulut), kenraalibassoteoria, sointuvaihdoskulut, sävellaji- ja blues-skaalat, oikean käden sormi/plektratekniikka, soolonsoitto, eri asemissa soittaminen.

KITARA:         (blues)soolosoittotekniikka, soolofraasit, soinnut sekä soolot eri asemissa ja eri sävellajeissa, relax-soitto, oikean käden käyttö (plektra- ja sormi-tekniikka), kahden kitaran yhteissoitto (komppien keskinäinen suhde), slidekitaran ja banjon soitto.

URUT:         urkukompit ja -soundit, volyymivaihtelut, sormitekniikan kehittäminen, soolot, aksentoiminen, jalkion käyttö, vasemman käden käyttö (bassokulut), sormitus, hyppäykset eri asenteisiin.

SAKSOFONIT:          äänenmuodostus, ylä-äänet, apusormitus, transponointi, lehtien ja suukappaleiden valinta, sointujen löytäminen korvakuulolta.

MUUT SOITTIMET: HUULIHARPPU, HUILU, BANJO, TRUMPETTI ym.

 

(1990: Huom!) - Edelliset luettelot ovat lyhennelmiä alkuperäisestä yksityiskohtaisesta luettelosta, koska opetustarve on tarkasti yksilöitynä huomioitu osittain tähänkin tutkimukseen pohjautuvassa yleisessä Pop/jazz -koulutussuunnitelmassa (Saastamoinen - Paakkunainen 1972).
 

TOIVEET OPETUSMENETELMISTÄ:

Nykytilanteessa kysymys on siitä, mistä yleensä saadaan opettajia. Tästä syystä laatuvaatimuksia ei juuri ole. Tavallisesti soittokaverit antavat alkeisopetuksen, jonka jälkeen jokainen on oman onnensa seppä. Musiikin kuuntelu on pop-muusikon raamattu, mutta varallisuus ratkaisee mahdollisuudet

äänilevyjen, nauhurin yms. hankkimiseen sekä konserteissa käymiseen. Kirjoitettua opetusmateriaalia ei liiemmälti ole saatavana. Yleisen teoriaopetuksen ohella kaivataan erikoisesti faktatietoutta teknillisistä välineistä sekä harjoittelupaikkoja, joista on huutava puute. Luentoja ja paneelikeskusteluja on toivottu jamien, konserttien ja popfestivaalien yhteyteen.

Parhaimpina opetusmenetelminä pidetään yhteisharjoituksia jonkun tunnetun muusikon opastuksella sekä esim. rumpuklinikka -tyyppistä opetusta. Näkemällä oppiminen on kuulemisen ohella tärkeää. Käytännössä tämä merkitsee myös opetusfilmitarvetta sekä mahdollisuutta käyttää äänilevyn ja oppikirjan yhdistelmää. Monet toivovat jonkinlaisen komppimateriaalikirjan julkaisemista. Edelleen ovat kiinnostusta herättäneet soolo- ja sovitusanalyysit.

 

YLEISTILANNE POPMUSIIKKIRINTAMALLA

Jos otetaan huomioon koko maan popyhtyeet, niin musiikkitapahtumien Helsinki-keskeisyys vaikeuttaa muiden alueiden musiikkikehitystä. Kemijärvellä on kallista pysytellä ajan hermolla näissä asioissa. Kansakoulu, oppikoulu ja musiikkiopistot eivät ole vastanneet ajan haasteeseen; pop/jazzmusiikin teoriaa ei niissä opeteta puhumattakaan sähkökitaran soitosta.
Tunnepitoiset asenteet näyttävät hidastuttavan kehitystä molli-puolisempaan suuntaan. Toinen syy on tietenkin yksipuolisesta musiikinopettajakoulutuksesta seurauksena oleva opettajien epäpätevyys, josta vastuu lankeaa opettajakorkeakouluille ja ennen kaikkea Sibelius-akatemialle.

Musiikki-informaation saamiseksi jotkut ovat toivoneet eräänlaisen musiikkitiedonantotoimiston perustamista, jonka tehtävänä olisi välittää tietoa nuottimateriaalista, alan kirjallisuudesta ja oppikirjoista, instrumenteista, vahvistinlaitteista sekä yleensäkin sähköteknillisistä välineistä. Tietämättömyys viimeksi mainituissa asioissa merkitsee vuosittain satojen tuhansien markkojen tappiota.

Työvälineiden hankintakustannuksiin eivät edes ammattimuusikot saa tuntuvia alennuksia, joten instrumenttien hankinta vaatii tavallisesti tuhansien markkojen epävarmaa sijoitusta jokaiselta soittajalta. Verovähennykset em. hankinnoista ovat Herran ja Verottajan huomassa.

Useimmat popyhtyeet valittavat keikkojen vähyyttä. Tähän ovat syynä nuorison olutdiscojen puute sekä ravintoloiden halu käyttää ulkomaisia orkestereita paikkakunnan yhtyeiden sijasta. Tämän lisäksi valtion huvivero-politiikka vaikeuttaa popmuusikkojen työtilannetta. Em. verotuloja ei sitä paitsi ole käytetty popmusiikki-koulutuksen aikaansaamiseen.

Harjoitustilapulasta on jo edellä mainittu, mutta todettakoon vielä monien koulujen yms. suhtautuvan kielteisesti popyhtyeiden harjoitustilapyyntöihin. Muusikkojen liitto on ollut suhteellisen erillään popyhtyeiden maailmasta, joten vastaperustetulla popmuusikkojen yhdistyksellä on toivottavasti parempi onni nuorten soittajien ongelmien parantamisessa.

Tällaiselta näyttää tilanne vuoden 1970 alussa. Ehkä Suomen Jazzliiton alkuun panema koulutustyö on edeltäjänä uuden vuosikymmenen uudelle musiikkipolitiikalle.

 

 

LIITE: KOULUTUSOHJELMA - HELSINKI:

A)            11 instrumentaaliharjoitusiltaa, joita varten on kirjoitettu sovituksia.

Yhtyeiden nimet: Jam, The Fairy Devils, Necessaros, The Greenwood, The Jamson, Boog, Blues Winds, Jarmo Orre & co.

B)             10 kurssi-iltaa kaupungin nuorisotoimiston Töölön huoneistossa

Yht. n. 250 osallistunutta:

7.10          Spinning wheel -analyysi,

14.10        Nuotinlukuharjoituksia (eril. komppeja),

21.10        Sointuteoriaa,

28.10        Kitaransoittotekniikkaa (Hasse Walli vieraana),

4.11          Rumpuklinikka (Matti Oiling),

11.11        Teknilliset laitteet, viat ja huolto (Eki Grönstrand),

18.11        Verotusasiat ja järjestöasiat (Antero Aarre),

25.11, 2.12. ja 10.12 Sooloanalyysejä (J. Hendrix, Mick Taylor ja Alvin Lee)

C)          yhteydet kaikkiaan 40 yhtyeeseen (keskusteluja, usein ohjausta, kysely koulutustarpeista. A-kohdassa mainittujen lisäksi Salad, Ankas, Sheetmakers, Element, Shivers of Pleasure, Original, Blown Mind, Pekka Lumme, Bare Wires, Bugsy Fee, Globe, Jigsaw, Hojas, Ilkka Wirkkala, Crazy (fellows), Ari Rantanen, Jorma Härkönen, Leo Huotinen, The Look, Olli Salomies, The Ox Limited, The Progress, The Que, The Woo-doo,
The Foxes, Zoo, Waterloo, Three Tigers, Isto Virtanen, Ufo, Hannu Valkama, Olavi Kaski.
(Kaikilla bändeillä ei nimeä)

 

HELSINGIN ULKOPUOLELLA: (kaikkiaan 51 yhtyettä)

A)         HENKILÖKOHT. KESKUSTELUA, OPETUSTA, KYSELYJÄ JA INSTR. OPETUSTA
YHT. 44 YHTYEEN JÄSENILLE (pääasiassa syyskuun 1969 aikana)

VALKEAKOSKI: Le Bon, Sunrise, Discords, The Townsleet

SALO: Mr. Breakfast, Alex and the Faction

TAMPERE: Track, Phillway, Reed

JYVÄSKYLÄ: Silvery, Risto Julin

(KEMIJÄRVI: Heroic.)

TORNIO: The Wild Things, Tonics, Kalevi Dunder

KEMI: Lolitas, The Tidings, Six Savages, Pentti Pelkonen

OULU: Express, Ballpoint Banana, K. Piironen & Day Off,

          Descamind, Connection, The Wilds

VAASA: Windmill, The Double Ones, Sweet Cherry, Children

KOUVOLA: After Life, Horizon, Mods, Felix

(KOTKA: Pertti Borman)

HÄMEENLINNA: Eternal, Waterloo, Creation

IMATRA: Kefiiri, Vesa Sopanen

SEINÄJOKI: Suikkis, Sven Tuuvas, Markku Tuuri, Jussi Rannanmäki,
                  Matti Konttinen, Henry Ketola

 

B)          KIRJEYHTEYKSIÄ (yht. 7 yhtyettä):

(Seppo Räty, KERAVA)

Seppo Virtanen, KOSKENMÄKI

(Esko Pajakoski, TOHOLAMPI)

Arto Poutanen, SAVONLINNA

(Faction, PORVOO)

Free, LAHTI

(Pertti Liimatainen, MIKKELI)

(Lauri Eskelinen, KUOPIO).

C)          OPETUSMATERIAALIA
(sointuteoriaa, komppinuotteja, sovituksia ja sooloanalyysejä)
lähetetty kirjeitse kaikille muille paitsi suluissa oleville paikkakunnille (yht. 15)

D)         KITARAKURSSI Karjaalla KTV:n kurssikeskuksessa 22.10.1969

Helsingissä 9.2.1970 Ilpo Saastamoinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koti » Jutut -72 » 60-luku » 1969 Suomen Jazzliitto